Tällä sivulla voit katsella kätteni töitä surusidonnasta.
Olen laittanut kuvien lisäksi myös muutamia muistolauseita
Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa
ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton.
Vaiti seisoo pihapuut, ikävöivät kukkamaat,
kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa.
Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.
On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää,
ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
Älä salpaa surua luotasi kun kaarisiltaa teet,
ei mikään kauniimmin kimalla kuin puhtaat kyyneleet.
Kun noutaja niittää kypsää viljaa ja korjaa matkaajan uupuneen,
kun sydän hiljainen sammuu hiljaa,
onko aihetta muuhun kuin kiitokseen.
Siksi kiitos ja siunaus matkalla myötä sinne,
missä ei tuskaa, ei yötä.
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa,
se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.